Sillon tällöin olisi kiva olla vielä pikkupoika. Säihkyä silmät onnesta muikeina yhdestä jäätelöstä. Herätä aamulla innosta piukeana eilen rakentamaan puumajaan. Heitellä naapurin ikkunoita kävyillä. Käydä omenavarkaissa - ei niiden ylikypsien puoliksi mädäntyneiden omenien, vaan jännityksen vuoksi.

Mutta ei se enää onnistu. Olen tulossa yhdeksi niistä tylsistä aikuisista, jotka sanovat "ei nyt, setä on jo liian vanha tuollaiseen".