Sluibailin juuri sängyllä, jota en jaksanut pedata aamulla.. Mietiskelin. Siksi nousin ja perustin bloginkin.
Ihminen elää joko unelmissaan, peloissaan tai muistoissaan. Hetkessä emme osaa juurikaan elää. Paitsi silloin, kuin keskitymme johonkin kieli keskellä suuta. Silloin mieli lepää.
Aha, nyt tuli ihmisiä taloon. Lähden pois. Kiitos.
